Hampuri 21-24.3.2019
Vietin Maalikussa 2019 ystäväni ja entisen kämppikseni Jaanan kanssa kauan odotetun pitkän viikonlopun Hampurissa. Edellinen reissumme oli Budapestiin vuonna 2013 ja kaikista suunnitelmista huolimatta vierähti kuusi vuotta ennen, kuin saimme lopulta uuden matkan järjestettyä.
Tähän viimeisen kuvan kohtaan loppui meidän tutkimisinto tällä alueella.
Itse bussiajelu oli hieno kokemus, joskin live opas puhui pelkkää Saksaa ja sitäkin ihan kokoajan, kun taas kuulokkeista kuului Englanniksi kuivahkoja faktoja silloin tällöin. Epäilin jääneeni paitsi suuresta määrästä historiaa ja kiinnostavia yksityiskohtia, mutta taksikuski myöhemmin vakuutti minulle oppaiden kertovan suureksi osaksi siitä, kuka Saksalainen julkkis asuu missäkin.
Käytyämme kierroksen hyppäsimme ulos keskustassa ja kävelimme todella viihtyisän ALEX ravintolan terassille Binnenalster järven rannalle syömään lounasta ja nauttimaan auringonpaisteesta. Lounaan jälkeen harrastimme lähinnä yleistä toilailua keskustan alueella, kunnes jalat rättiväsyneinä kävelimme takaisin hotellille vaihtamaan vaatteitamme ja lähdimme illalliselle.
Pysähdyimme matkalla myös kuuntelemaan hetkeksi trubaduuria Irlantilaiseen pubiin, mutta sieltäkin tupakansavu ajoi meidät nopeasti takaisin Hampurin tuulisille kaduille.
Illallisen söimme Karolinenviertel alueella Gefundenes Fressen -ravintolassa, jonne ajauduimme ainostaan siksi, että kalaravintola jonne alunperin suunnistimme osoittautui fish & chips -kioskiksi. Voin silti suositella ravintolan Mac & Cheese annosta, joka oli mukavan tulinen.
Illallisen jälkeen olikin taas aika raahautua takaisin hotellille ja nukkumaan.
Myöskään kilometrien helliksi hieromat jalkamme eivät olleet innoissaan tästä päätöksestä ja osa ostosreissusta oli lähinnä tuskaista raahautumista paikasta toiseen.
Ostosmahdollisuudet kaupungissa ovat hienot, mutta kannattaa etukäteen jo pohtia millaisia ostoksia haluaa tehdä. Meillehän kävi meinaan niin, että ajelehdimme ostoskatuja ja ostoskeskuksia koluten pitkälle hienostokaduille ennen, kuin tajusimme, että paikka johon itse asiassa halusimme olikin vastakkaisessa suunnassa ja kolmen kilometrin päässä.
Ostoskatuihin kyllästyttyämme tallustelimme Neustadt -alueelle päämääränämme The Irish Rover -ravintola. Koska ravintola ei ollut vielä auki nautimme auringosta ensin viereisen Thämer´s ravintolan terassille ja nämä kaksi olivatkin ehdottomasti kaksi viihtyisintä ravintolaa, joissa kävimme koko aikana. Myös itse alue oli todella kivan oloinen.
The Irish Rover on siis irkkupubi, jota meille oli syystäkin suositeltu. Lisäksi se on myös ruokaravintola, joten sisällä ei saa polttaa. Iso bonus tässä vaiheessa.
Päästyämme lopulta kohteeseen sisälle saakka söimme siellä myös reissun parhaan ruoan; Fish and Chips annoksen. Saimme helposti kulutettua kolme tuntia aikaa ja aikaiseksi koko reissumme isoimman ravintolalaskun.
Illan jo pimettyä käänsimme väsyneet koipemme takaisin kohti hotellia ja mukavia sänkyjämme.
Seuraavana päivänä olikin jo kotiinpaluun aika. Finnairin sinivalkoiset siivet ja oma koti odottivat. Oli kyllä todella haikeaa hyvästellä ystävä tietäen, että menee taas pitkä aika ennen, kuin seuraavan kerran nähdään.
Kiitos ihan huippu reissusta vielä kerran Jaana ystäväni ja ihana Hampuri, jonne veri vetää uudestaan ;)
Lentämisestä
Kuten kaikki tutut tietävät ja melkeinpä kuka tahansa joka on joskus jaksanut meikäläistä kuunnella,
minulla on ihan hillitön lentopelko.
Ja tarkoitan sellaista lentopelkoa, jossa syvä ahdistuneisuus alkaa jopa useita viikkoja ennen lentoa. Sellaista jossa olen niin varma omasta odottavasta tuhostani, että järjestelen asiani mahdollisimman pitkälle ennen joka ikistä lentoani. Tiedättekö? Päivitän sen läppäriltäni löytyvän "saa avata, kun jakari on nurkassa" -dokumentin, jossa jaan unilelu- ja maljakkokokoelmani sukulaisille. Paijaan lastani, koiriani, miestäni ja työpaikan vessan seinää silmät kyynelissä, koska olen varma etten koskaan enää tule koskemaan näitä kyseisiä ihmisiä tai kaakeleita.
Lentokoneeseen en mene ilman rauhoittavaa lääkitystä ja alkoholia. Yhdessä.
Olen lentomatkustamisen eilispäivän rokkitähti.
No, mutta se siitä. Lennän joka tapauksessa. Ainakin yritän.
Tohtori Internetin mukaan 8% ihmisistä ei lennä lainkaan. Minä kiikun siinä rajalla. Olen nähnyt monta maata ja paikkaa, mutta esimerkiksi Firenze ja Gran Canaria eivät näihin kuulu. Liput oli ostettu, mutta koneeseen en noussut.
Helsinki-Hampuri AY1423
Aamulennot ovat selkeästi minun juttuni. Lähinnä, koska aivoni eivät ole vielä ehtineet herätä täyteen tuhovoimaansa. Yksi shampanja naamaan kentällä ja koneeseen. Finnairin henkilökunta oli jälleen äärettömän ystävällistä ja nimen omaan sellaisella oikeanlaisella tavalla ymmärtäväistä, että eivät voivotelleet tilaani ja näin ruokkineet typeriä pieniä harmaita solujani uskomaan pelkojeni oikeellisuuteen, vaan sen sijaan kertoivat tulevasta lentosäästä ja käskivät nykimään hihasta jos alkaa ahdistamaan.
Lento meni oikeastaan ihan kivasti, kunhan noususta selvittiin. Kone oli lähes tyhjä ja minulla oli kolme paikkaa vain itseäni varten. Lisäksi netti helpotti kummasti, kun pystyin tuijottamaan finnairin sivujen kautta koneen lentoreittiä. Turbulenssiakaan ei ollut.
Lento meni oikeastaan ihan kivasti, kunhan noususta selvittiin. Kone oli lähes tyhjä ja minulla oli kolme paikkaa vain itseäni varten. Lisäksi netti helpotti kummasti, kun pystyin tuijottamaan finnairin sivujen kautta koneen lentoreittiä. Turbulenssiakaan ei ollut.
 |
| Turvallisesti Hampurin lentokentällä |
IntercityHotel Hamburg Dammtor-Messe
Jaana oli varannut meille hotellin IntercityHotel Hamburg Dammtor-Messestä, joka oli sanan täydessä merkityksessä paikallisessa Pasilassa. Fyysisesti lähes kiinni paikallisessa messukeskuksessa ja aika kaukana kaikesta.
Ystäväni valitsi hotellin aikalailla sokkona, alueen perusteella (St.Pauli) ja koska sen aamupala oli saanut todella hyvät arvostelut. Voin kompata, aamupala oli loistava.
 |
| Hotellin aamupalatarjontaa |
Alueet ja niiden myötä myös välimatkat Hampurissa ovat hurjan suuria, joten vaikka hotelli olikin St.Paulin alueella se ei silti ollut lähellä oikeastaan mitään. Paitsi tietenkin messukeskusta.
 |
| Todella lähellä messukeskusta |
Itse hotelliin pääseminen oli myös pieni seikkailu. Aluksi ajattelin ottaa junan, mutta olin lennon jälkeisessä pöhnäisessä mielentilassa enkä käsittänyt yhtään millä asemalla minun olisi pitänyt jäädä pois. Tai mihin junaan hypätä. Ja kun kysyin apua englanniksi sain vastauksen vahvalla saksalla.
 |
| Aivokapasiteettini ei riittänyt tämän tulkitsemiseen |
Tämä osoittautui myöhemmin odotettua laajemmaksi ongelmaksi. Meille kävi meinaan useamman kerran niin, että hyppäsimme junaan määränpäänämme jokin paikka ja päädyimmekin ihan muualle. Vahingoista viisastuneina päätimme luottaa mielummin jalkoihimme ja kävelimme 35km kahden päivän aikana.
Mutta takaisin tarinaan; Päädyin siis taksiin, joten soitin ja kysyin erikseen sekä ystävältäni, että kentän turisti-infosta käykö takseissa muoviraha. Molemmat vakuuttivat, että kyllä käy.
Ei muuten käynyt.
No pääsin siis kuitenkin perille hotelliin, sisälle huoneeseemme ja ah ihanaa! Päiväunille odottelemaan ystäväni saapumista.
 |
| Hotellihuone |
Jaanan matka ei meinaan myöskään mennyt ihan niinkuin siinä sistustusohjelmassa, jonka nimeä en mainitse, koska minulle ei makseta.
Hän hyppäsi junaan asuinkaupungistaan Frankfurtin lähettyviltä ja huomasi vasta siinä vaiheessa, kun juna jo puksutti kohti pohjoista unohtaneensa puhelimensa kotiin. Tämän vuoksi hän joutui hyppäämään seuraavalla pysäkillä junasta pois, odottamaan junaa takaisin päin, ajamaan takaisin kotikaupunkiinsa, hakemaan puhelimensa ja buukkaamaan uuden lipun Hampuriin.
Näin ollen Jaana pääsi perille vasta viisi tuntia suunniteltua myöhemmin mikä uudelleenjärjesti koko ensimmäisen päivän ohjelmiston. Mutta näitä sattuu. Onpahan jotain mille nauraa seuraavalla reissulla.
Sternschanze ja Reeperbahn
Kun Jaana pääsi lopulta paikalle olin itse nälkäkuoleman partaalla, joten päätimme lähteä saman tien syömään meille suositeltuun panimoravintolaan Braugasthaus Altes Mädcheniin Sternschanzen kaupunginosaan. Tässä kohtaa sattui ensimmäinen ylempänä mainittu junailumoka, joten ruokahalu reippaillessa senkun kasvoi. Itse alue oli todella viihtyisän oloinen, täynnä pieniä puoteja ja ravintoloita. Määränpäämme oli vähän haastava löytää, mutta vaivan arvoinen.
Samoin se reissun ensimmäinen lasi saksalaista kuivaa valkoviiniä. Niin sen arvoinen.
 |
| Fleissiges Lieschen Abfüller weisswein |
Koska kyllä. Join panimossa viiniä.
Söin myös todella hyvän hampurilaisen.
 |
| Että kuka mitä? |
Vaikka Hampurissa ihmiset puhuivat hyvin Englantia, ei mistään saanut menua englanniksi.
Onneksi oli tulkki mukana, muuten olisin syönyt kolme päivää pelkkiä burgereita.
Vaikka kyllähän tuosta oikeasti aika paljon ymmärtää, kun vaan hetken miettii asiaa ensin.
Ruokailun jälkeen lähdimme seikkailemaan kohti Reeperbahnia.
 |
| Kake |
 |
| St.Paulissa oli myös kauniita taloja |
 |
| Reeperbahn |
 |
| Dancing Towers - Tanzende Türme, Reeperbahn |
 |
| Beatles-Platz, Reeperbahn. Taustalla Hooters. |
 |
| Reeperbahnin kuuluisinta antia |
Tähän viimeisen kuvan kohtaan loppui meidän tutkimisinto tällä alueella.
Ehkä, jos olisin 15-vuotta nuorempi Reeperbahnin alkupään pubit ja yökerhot olisivat houkutelleet enemmän, mutta tänä päivänä pubien tupakansavu (Hampurissa saa edelleen polttaa sisällä, jos kapakassa ei tarjoilla ruokaa), alueen roskaisuus ja bordellit aiheuttivat pelkkää alakuloa, joten lähdimme tarpomaan takaisin päin.
Muutama kilometri myöhemmin pysähdyimme uudelleen syömään johonkin Rock Houseen tai vastaavaan (ei googletuksen arvoinen) ja painuimme takaisin hotelliin nukkumaan.
Päivä 2
Hop On Hop Off bussi ja Miniatur Wunderland
Seuraavana päivänä, yllämainitun mainion aamupalan jälkeen, hyppäsimme turistibussiin suoraan hotellimme edestä ja ajelimme sillä Speicherstadt:n Miniatur Wunderlandiin.
Olimme ostaneet liput etukäteen, joten jäimme odottelemaan osaa aikaslottiamme Barrossa -kahvilaan Zollkanalin rannalle. Kuumat kaakaot myöhemmin olimme valmiita uppoutumaan miniatyyrien hieman yllättävänkin hypnoottiseen maailmaan.
Näyttely oli siis todella hieno ja ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ihmisten tapa jäädä tuijottamaan yhtä kohtaa pitkäksi aikaa sai koko paikan tukkoon ja koko homma meni sellaiseksi väijymiseksi, että aina, kun jossakin aidan vieressä vapautui rako siihen oli äkkiä ängettävä. Paljon hienoja yksityiskohtia jäi siis varmasti näkemättä ja muutama isompikin kokonaisuus, jonka äkkäsimme vasta seuraavana päivänä.
Speicherstadt on myös todella hieno paikka, joka meiltä myös meni ikävä kyllä aikalailla ohi. Meidän oli tarkoitus palata sinne vielä myöhemmin tutkimaan aluetta tarkemmin, mutta aika yksinkertaisesti loppui kesken. Onpahan vielä yksi hyvä syy palata Hampuriin.
Lyhyen käveleskelyn ja hyvin ansaittujen viinilasillisten jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja ajelimme koko kierroksen.
Olimme ostaneet liput etukäteen, joten jäimme odottelemaan osaa aikaslottiamme Barrossa -kahvilaan Zollkanalin rannalle. Kuumat kaakaot myöhemmin olimme valmiita uppoutumaan miniatyyrien hieman yllättävänkin hypnoottiseen maailmaan.
 |
| Tivoli |
 |
| Atrani, Amalfin rannikko. OIin täällä 5/2018 ja voin sanoa, että tämä pienoismalli on täydellinen! |
 |
| Sveitsi |
Näyttely oli siis todella hieno ja ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ihmisten tapa jäädä tuijottamaan yhtä kohtaa pitkäksi aikaa sai koko paikan tukkoon ja koko homma meni sellaiseksi väijymiseksi, että aina, kun jossakin aidan vieressä vapautui rako siihen oli äkkiä ängettävä. Paljon hienoja yksityiskohtia jäi siis varmasti näkemättä ja muutama isompikin kokonaisuus, jonka äkkäsimme vasta seuraavana päivänä.
Speicherstadt on myös todella hieno paikka, joka meiltä myös meni ikävä kyllä aikalailla ohi. Meidän oli tarkoitus palata sinne vielä myöhemmin tutkimaan aluetta tarkemmin, mutta aika yksinkertaisesti loppui kesken. Onpahan vielä yksi hyvä syy palata Hampuriin.
Lyhyen käveleskelyn ja hyvin ansaittujen viinilasillisten jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja ajelimme koko kierroksen.
Itse bussiajelu oli hieno kokemus, joskin live opas puhui pelkkää Saksaa ja sitäkin ihan kokoajan, kun taas kuulokkeista kuului Englanniksi kuivahkoja faktoja silloin tällöin. Epäilin jääneeni paitsi suuresta määrästä historiaa ja kiinnostavia yksityiskohtia, mutta taksikuski myöhemmin vakuutti minulle oppaiden kertovan suureksi osaksi siitä, kuka Saksalainen julkkis asuu missäkin.
 |
| Kaupungintalo |
Käytyämme kierroksen hyppäsimme ulos keskustassa ja kävelimme todella viihtyisän ALEX ravintolan terassille Binnenalster järven rannalle syömään lounasta ja nauttimaan auringonpaisteesta. Lounaan jälkeen harrastimme lähinnä yleistä toilailua keskustan alueella, kunnes jalat rättiväsyneinä kävelimme takaisin hotellille vaihtamaan vaatteitamme ja lähdimme illalliselle.
 |
| Lounas ALEX ravintolassa |
Pysähdyimme matkalla myös kuuntelemaan hetkeksi trubaduuria Irlantilaiseen pubiin, mutta sieltäkin tupakansavu ajoi meidät nopeasti takaisin Hampurin tuulisille kaduille.
Illallisen söimme Karolinenviertel alueella Gefundenes Fressen -ravintolassa, jonne ajauduimme ainostaan siksi, että kalaravintola jonne alunperin suunnistimme osoittautui fish & chips -kioskiksi. Voin silti suositella ravintolan Mac & Cheese annosta, joka oli mukavan tulinen.
Illallisen jälkeen olikin taas aika raahautua takaisin hotellille ja nukkumaan.
Päivä 3
Shoppailua ja Neustadt
Olimme jo aluksi sopineet viettävämme yhden päivän tutustuen Hampurin ostosmahdollisuuksiin. Ikävä kyllä päiväksi valikoitui puolivahingossa lauantai, kun kaikki muutkin kaupungissa olivat ostoksilla. Jonot jokaiselle kassalle ja sovituskopille olivat siis Hullut Päivät -luokkaa.Myöskään kilometrien helliksi hieromat jalkamme eivät olleet innoissaan tästä päätöksestä ja osa ostosreissusta oli lähinnä tuskaista raahautumista paikasta toiseen.
Ostoskatuihin kyllästyttyämme tallustelimme Neustadt -alueelle päämääränämme The Irish Rover -ravintola. Koska ravintola ei ollut vielä auki nautimme auringosta ensin viereisen Thämer´s ravintolan terassille ja nämä kaksi olivatkin ehdottomasti kaksi viihtyisintä ravintolaa, joissa kävimme koko aikana. Myös itse alue oli todella kivan oloinen.
 |
| Hampurin kauneutta |
 |
| Thämer´s |
Päästyämme lopulta kohteeseen sisälle saakka söimme siellä myös reissun parhaan ruoan; Fish and Chips annoksen. Saimme helposti kulutettua kolme tuntia aikaa ja aikaiseksi koko reissumme isoimman ravintolalaskun.
 |
| Neustadt |
 |
| Thämer´s ja Irish Rover |
Kiitos ihan huippu reissusta vielä kerran Jaana ystäväni ja ihana Hampuri, jonne veri vetää uudestaan ;)
Kommentit
Lähetä kommentti